5. tammikuuta 2014

2 0 1 3 / part 2


Heinäkuu oli muistini mukaan melko töidentäyteinen. Kamppailin myöskin terveyteni kanssa, sillä ennen kesälaitumille lähtöä aloin kärsiä päivittäisistä kovista päänsäryistä. Kesälomani aikana kävin Vimpelissä fysioterapiassa, mutta ennen kuin hoidot alkoivat auttaa päänsärkyihini, jouduin usein kamppailemaan työpäivän läpi jomottavan pään kanssa. Loppupäivä menikin sitten hyvin usein sängynpohjalla maatessa. Näiden kahden aktiviteetin lisäksi tapailin ystävääni Ainoa ja vietimme mahdollisimman paljon laatuaikaa heidän kesämökillään. Kuun lopussa juhlimme myös erään hyvän ystäväni häitä. ♥


Elokuun alkua viettelin Jyväskylässä, sillä ennen kesän viimeistä työviikkoa minulla oli viikon vapaa heinä- ja elokuun vaihteessa, jota lähdin sitten viettelemään Jyväskylään. Kovasti kirpaisi lähteä vielä viikoksi Pohjanmaalle töihin, mutta onneksi pääsin pian palailemaan takaisin Jyväskylään ja omaan arkeeni. Elokuun loppupuolella aloitin jälleen yhden harjoittelun; tällä kertaa sairaanhoitajan vastaanotolla. Kaikkea uutta ja ihmeellistä elämään toi vielä lisäksi se, että yhtäaikaa harjoittelun kanssa aloitin myös henkilökohtaisen avustajan työt. Menoa ja meininkiä ei siis elokuustani puuttunut. Elokuun viimeisenä päivänä sitten taas kaksi ystävääni saivat toisensa ja juhlimme päivän ajan heidän avioliittonsa alkua. :)


Syyskuussa päättelin harjoitteluni sairaanhoitajan vastaanotolla ja olin erittäin positiivisilla mielin kyseisestä harjoittelusta. Tuntuu, että samanlaiset fiilikset ovat joka harjoittelun jälkeen, mutta kukapa tietää, ehkä oman vastaanoton pitäminen voisi olla yksi mahdollinen urasuunnitelma tulevaisuuttani varten. Alkukuusta käväisin myös viikonlopun mittaisella visiitillä kotopuolessa juhlistamassa taas sitä yhtä lisävuotta mittarissani. Paras lahja oli ehdottomasti Ainolta saamani Sinkkuruokaa -keittokirja. :D Huomasin, että opintojen ja töiden yhtäaikainen suorittaminen ei ole laisinkaan minun juttuni. Vaikka henkilökohtaisen avustajan toimi vaati työpanostani ainoastaan kahdeksan tuntia viikossa, silti tuntui että tein kellonympäryksen mittaisia päiviä ja aikaa omalle ajalle ei jäänyt ollenkaan. Vatsani kenkkuilun johdosta päätin vihdoin ottaa härkää sarvista ja aloittaa kolmen kuukauden mittaisen gluteenittoman ruokavalion kokeilun. Osilteen sillä tiellä ollaan edelleen (viime kuussa otin kauran jälleen mukaan ruokavaliooni) ja ruokavalio on auttanut alati kipuilevan vatsani kanssa.


Lokakuu olikin astetta rennompi kuukausi, sillä edellisen harjoittelun päättymisen jälkeen minulla oli neljän viikon "vapaa" ennen seuraavan harjoittelun alkua. Tuon neljän viikon aikana oli kuitenkin tarkoitus saada oppari edes jonkinnäköiselle alulle ja kyllähän sen kanssa alkuun jo tuolloin pääsinkin. Kuun lopussa aloitin sitten syksyn toisen harjoitteluni, jota suoritin terveyskeskussairaalan vuodeosastolla. Nautin harjoittelustani heti ensimmäisestä päivästä lähtien ihan suunnattomasti ja suunnittelin jo kysyväni osastolta töitä kesäksi. Ei olisi kuitenkaan pitänyt nuolaista ennen kuin tipahtaa, sillä kun ensimmäinen työviikkoni päätyi kotiinlähtöön 38-asteen kuumeessa, aloin pelätä taas pahinta, eli sitä sisäilmaoireilua.


Marraskuussa jouduinkin sitten tekemään sen, mitä olin tuosta ensimmäisen viikon viimeisestä päivästä saakka pelännyt: nimittäin keskeyttämään harjoitteluni. Tuolloin kirjoitin myös blogiini postauksen sisäilmaongelmistani ja niiden historiasta. Sisäilmaoireilu vei lopulta kaikki fyysiset (ja osittain myös henkiset) voimavarani myös harjoittelun ulkopuolella ja näin ollen tulimme avustettavani kanssa yhteistuumin siihen tulokseen, että työsuhteeni jäisi nyt harmittavan lyhyeksi; ainoastaan reilun kahden kuukauden mittaiseksi. Oli aika aloittaa itsensä hoitaminen ja lähdinkin Vimpeliin hengittelemään puhdasta ilmaa vajaan viikon ajaksi.


Joulukuussa päättelinkin sitten syksyä Jyväskylässä ja aloin valmistautumaan joulunvietton Pohjanmaalla. Joulukuussa päättyi muutaman kuukauden kestänyt opetuslapseuskurssi, jolla kävin seurakunnallamme kerran viikossa. Kotimatkani Vimpeliin teinkin sitten piparisella lipulla ja pääsin aloittamaan joulunvieton hyvillä mielin. Vajaa kaksi viikkoa tuli vietettyä maaseudun rauhassa, ennen kuin kotiuduin todella innokkaana takaisin Jyväskylään 28.12. Vuosi vaihtuikin sekä uusien että vanhojen ystävien kanssa seurakunnalla iltaa vietellen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti