Koska edellinen ilta oli tuon studio-kierroksen takia venähtänyt tavallista pidemmäksi, heräsinkin myöhemmin kuin muutoin viikon aikana. Siitäkin huolimatta silmäni avasin jo puoli kahdeksan aikaan. En edes yrittänyt ehtiä heti aamupalan alkuun kahdeksaksi, vaan suuntasin sinne suosista hieman myöhemmin ja aloitin aamuni rauhallisesti touhuten. Aamupalalla sitten tutustuinkin ikäiseeni italialaiseen tyttöön, jonka kanssa tuli juteltua niitä ja näitä. Muistini uumenista kaivelin sellaisen informaation, että tyttö olisi sanonut asuneensa vuoden verran Suomessa, mutta toisaalta en voi olla asiasta täysin varma, sillä juttelin sadan muunkin ihmisen kanssa tuon viikon aikana. :D Aamiaisen jälkeen sitten pakkailin seuraavana päivänä koittavaa kotiinlähtöä varten sen verran kuin se tässä vaiheessa oli mahdollista. Lähtö hotellilta viimeisenä kokonaisena Lontoo-päivänä koitti myöhemmin kuin minään päivänä aikaisemmin viikolla lähtiessäni liikenteeseen kymmenen aikoihin.
Havahduin siihen, että minulla oli edelleenkin se London Eyen pääsylippu käyttämättä. En kyllä edelleenkään korkeanpaikankammoni kanssa ollut varma, tohtisinko koskaan tuohon hyrrään astua, mutta pakkohan sitä oli yrittämään lähteä, kerta tuosta kierroksesta oli jo etukäteen maksettukin. Niinpä astuin metroon ja matkasin Westministerille. London Eyen juurella Thamesin rannalla tuli varmaan vajaan tunnin verran rohkeutta kerättyä ennen kuin sydän pamppaillen kävin sen lappusen varsinaiseen lippuun vaihtamassa. Senkin jälkeen arvoin vielä hetken jos toisenkin ennen kuin lopulta "maailmanpyörään" johtavan jonon jatkeeksi rohkenin astua. Onneksi jonon jatkeena ei enää kauan tarvinnut seistä, sillä luultavasti pupu olisi saattanut vielä livahtaa pöksyyn tässäkin vaiheessa. Se pupu kyllä meinasi asettua asumaan housuihini siinä vaiheessa kun vihdoin pääsin sinne kapseliin saakka ja tajusin, että tänne on nyt jäätävä. Istahdin tukevasti sen kapselin keskellä olevalle penkille ja olin melko varma, että tuijottaisin vain syliäni tuon puolen tunnin ajan ja saattaisin ehkä juuri ja juuri selvitä hengissä. :D
Kuten arvata saattaa, olin jännittänyt aivan turhaan. Tottahan sitä hirvittävän korkealla oltiin, siitä nyt ei pääse yli eikä ympäri. Korkeus ei kuitenkaan tuntunut ollenkaan niin pahalta kuin olin kuvitellut, sillä koko härveli liikkuin niin hitaasti ettei liikettä edes tuntenut ollenkaan. Se puolituntinen hujahti sitten lopulta melkoisen nopeasti ja kyllähän ne maisemat olivat miltei henkeäsalpaavan upeat ilmankin ollessa suotuisa maiseman katselua ajatellen. Matkan aikana juttelin myös erään naisen kanssa, joka oli viikonloppureissua viettelemässä perheensä ja ystävänsä perheen kanssa Pohjois-Englannista. Kun sanoin tulevani Suomesta, hän sanoi heidän käyneen joskus lomailemassa Lapissa. Hauskaa, että he ovat Lapissa käyneet kun itse en ole sielläpäinkään vieraillut, vaikka Suomessa asunkin. :D
Yläilmaseikkailun jälkeen palasin tukevasti maan pinnalle ja palkitsin itseni hot dogilla, jota jäin syömään Thamesin rannalle. Vaikka päivä olikin kaunis ja selkeä, niin kylmä viima teki siitä melko viileän. Joen rannalla istuskelin odottamassa suomalaista Hanna-Maria, jonka kanssa olimme sopineet tapaamisesta jo etukäteen. Kun hän saapui paikalle, lähdimme metrolla Brick Lanelle, sillä Hanna-Mari halusi esitellä minulle yhden Lontoon tunnetuimmista markkinapaikoista. Paikka ei jostain syystä sytyttänyt minua ollenkaan niin kovasti kuin Camden Townin markkinat. Tai ehkä ne eivät juuri siitä syystä sytyttäneetkään, että odotin niiden olevan Camdenin kanssa hyvin samankaltaiset. Tämä visiitti jäi siis kovin lyhyeksi ja laihaksi, sillä ainuttakaan tuliaista tai ylipäänsä mitään en markkinoilta ostanut.
Aloin olla hieman ahdistunut tuliaisten puutteen takia ja päätin palata takaisin Camdeniin tuliaisostoksille, sillä kahden viime visiitin aikana olin oppinut jo tuntemaan paikkaa jonkin verran ja minulla oli jo hieman hajua, mitä ostaisin ja kenelle. Camden oli menossa jo jotakuinkin noin kahden tunnin kuluttua kiinni, mutta kun hätä oli todellinen, niin tuliaiset löysin tunnissa. :D Ja aika loistavia löytöjä teinkin vaikka itse sanonkin! Erityisen ylpeä olin isälle ostamastani paidasta, jossa luki: "My daughter went to London and all I got was this lousy t-shirt". Pelkäsin kovasti erityisesti paidan koon puolesta, mutta onneksi se sopi isälle kuin nakutettu ja olen nähnyt sen jopa hänen yllään useampaankin kertaan. Se tuliainen osui siis aivan nappiin. :) Tuolla shoppailureissulla löysin Camdenista aivan uusia koloja ja onkaloita, joten sinne täytyy todellakin vielä palata!
Shoppailun jälkeen olisin jo ollut aika valmista kauraa nukkumaan, sillä takana oli pitkä päivä ja minulla oli kaamea flunssa ja olin aika kipeä jo tässä vaiheessa. Kyseessä oli kuitenkin viimeinen iltani Lontoossa ja olin päättänyt mennä Hillsong Churchiin, joten eihän sitä visiittiä todellakaan voinut jättää välistä! Ja onneksi päätin flunssasta huolimatta mennä, sillä kokous oli aivan loistava! En voinut uskoa, että olin oikeasti Hillsong-seurakunnassa ja olin mielettömän kiitollinen ja iloinen mahdollisuudesta lähteä matkalle Lontooseen ja käydä tuossa seurakunnassa muiden mahtavien kokemuksien lisäksi. Parhaiten fiiliksiäni tuolla hetkellä kuvasi sana overwhelming, täysin toimivaa suomenkielistä käännöstä en tälle sanalle edes tiedä enkä keksinyt edes suomenkielistä sanaa kuvaamaan niitä fiiliksiä. Olin pakahtua onnesta ja kiitollisuudesta, niin sen varmaankin voisi suomeksi ilmaista. :D
Kokous tuntui todella lyhyeltä ja oli mielestäni ihan liian pian ohi. Kokouksen jälkeen lähdimme pienellä porukalla, joka koostui kolmesta suomalaisesta tytöstä, yhdestä unkarilaistesta ja yhdestä muistaakseni afrikkalaisesta jätkästä, yhteen ravintolaan, joka oli varattu seurakuntalaisia varten. Viivyin paikalla suurinpiirtein tunnin verran, jonka jälkeen oli aika palata kotikonnuille, sillä flunssa alkoi käydä liiaksi voimille, pakkaukset olivat vielä jonkin verran kesken ja kello herättäisi viideltä aamulla kotimatkalle. En olisi halunnut tuon viimeisen illan loppuvan koskaan, enkä voinut millään uskoa että seuraavana aamuna olisin jo matkalla takaisin Suomeen ja kauan odottamani ja hehkuttamani mahtava loma olisi pian ohitse ja vain hieno muisto.
Hotellille paluun jälkeen aloin vastahakoisesti pakata viimeisiä matkatavaroita. Pakkaaminen ei yhtään innostanut kun edessä olisi vajaan vuorokauden mittainen kotimatka (kyllä, Lontoostakin voi matkata Suomeen niin kauan :D). Nukahdin sitten lopulta joskus puolenyön aikoihin, mutta nukuin kyllä kieltämättä erittäin kehnosti: yskin koko yön ja alitajuisesti pelkäsin nukkuvani herätyksen yli ja myöhästyväni lennolta. Ei siis ollut mikään ihme, että olin todella väsynyt kun kello viiden tunnin unosien jälkeen pärähti soimaan.
Yläilmaseikkailun jälkeen palasin tukevasti maan pinnalle ja palkitsin itseni hot dogilla, jota jäin syömään Thamesin rannalle. Vaikka päivä olikin kaunis ja selkeä, niin kylmä viima teki siitä melko viileän. Joen rannalla istuskelin odottamassa suomalaista Hanna-Maria, jonka kanssa olimme sopineet tapaamisesta jo etukäteen. Kun hän saapui paikalle, lähdimme metrolla Brick Lanelle, sillä Hanna-Mari halusi esitellä minulle yhden Lontoon tunnetuimmista markkinapaikoista. Paikka ei jostain syystä sytyttänyt minua ollenkaan niin kovasti kuin Camden Townin markkinat. Tai ehkä ne eivät juuri siitä syystä sytyttäneetkään, että odotin niiden olevan Camdenin kanssa hyvin samankaltaiset. Tämä visiitti jäi siis kovin lyhyeksi ja laihaksi, sillä ainuttakaan tuliaista tai ylipäänsä mitään en markkinoilta ostanut.
Aloin olla hieman ahdistunut tuliaisten puutteen takia ja päätin palata takaisin Camdeniin tuliaisostoksille, sillä kahden viime visiitin aikana olin oppinut jo tuntemaan paikkaa jonkin verran ja minulla oli jo hieman hajua, mitä ostaisin ja kenelle. Camden oli menossa jo jotakuinkin noin kahden tunnin kuluttua kiinni, mutta kun hätä oli todellinen, niin tuliaiset löysin tunnissa. :D Ja aika loistavia löytöjä teinkin vaikka itse sanonkin! Erityisen ylpeä olin isälle ostamastani paidasta, jossa luki: "My daughter went to London and all I got was this lousy t-shirt". Pelkäsin kovasti erityisesti paidan koon puolesta, mutta onneksi se sopi isälle kuin nakutettu ja olen nähnyt sen jopa hänen yllään useampaankin kertaan. Se tuliainen osui siis aivan nappiin. :) Tuolla shoppailureissulla löysin Camdenista aivan uusia koloja ja onkaloita, joten sinne täytyy todellakin vielä palata!
Shoppailun jälkeen olisin jo ollut aika valmista kauraa nukkumaan, sillä takana oli pitkä päivä ja minulla oli kaamea flunssa ja olin aika kipeä jo tässä vaiheessa. Kyseessä oli kuitenkin viimeinen iltani Lontoossa ja olin päättänyt mennä Hillsong Churchiin, joten eihän sitä visiittiä todellakaan voinut jättää välistä! Ja onneksi päätin flunssasta huolimatta mennä, sillä kokous oli aivan loistava! En voinut uskoa, että olin oikeasti Hillsong-seurakunnassa ja olin mielettömän kiitollinen ja iloinen mahdollisuudesta lähteä matkalle Lontooseen ja käydä tuossa seurakunnassa muiden mahtavien kokemuksien lisäksi. Parhaiten fiiliksiäni tuolla hetkellä kuvasi sana overwhelming, täysin toimivaa suomenkielistä käännöstä en tälle sanalle edes tiedä enkä keksinyt edes suomenkielistä sanaa kuvaamaan niitä fiiliksiä. Olin pakahtua onnesta ja kiitollisuudesta, niin sen varmaankin voisi suomeksi ilmaista. :D
Kokous tuntui todella lyhyeltä ja oli mielestäni ihan liian pian ohi. Kokouksen jälkeen lähdimme pienellä porukalla, joka koostui kolmesta suomalaisesta tytöstä, yhdestä unkarilaistesta ja yhdestä muistaakseni afrikkalaisesta jätkästä, yhteen ravintolaan, joka oli varattu seurakuntalaisia varten. Viivyin paikalla suurinpiirtein tunnin verran, jonka jälkeen oli aika palata kotikonnuille, sillä flunssa alkoi käydä liiaksi voimille, pakkaukset olivat vielä jonkin verran kesken ja kello herättäisi viideltä aamulla kotimatkalle. En olisi halunnut tuon viimeisen illan loppuvan koskaan, enkä voinut millään uskoa että seuraavana aamuna olisin jo matkalla takaisin Suomeen ja kauan odottamani ja hehkuttamani mahtava loma olisi pian ohitse ja vain hieno muisto.
Hotellille paluun jälkeen aloin vastahakoisesti pakata viimeisiä matkatavaroita. Pakkaaminen ei yhtään innostanut kun edessä olisi vajaan vuorokauden mittainen kotimatka (kyllä, Lontoostakin voi matkata Suomeen niin kauan :D). Nukahdin sitten lopulta joskus puolenyön aikoihin, mutta nukuin kyllä kieltämättä erittäin kehnosti: yskin koko yön ja alitajuisesti pelkäsin nukkuvani herätyksen yli ja myöhästyväni lennolta. Ei siis ollut mikään ihme, että olin todella väsynyt kun kello viiden tunnin unosien jälkeen pärähti soimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti