4. toukokuuta 2013

Uneksittua

Minä suorastaan palan halusta jakaa kanssanne muutaman unen, jonka olen viime aikoina nähnyt. No en nyt ehkä ihan pala halusta, mutta mielelläni jaan kanssanne muutaman unen. Olen aina ollut tavallista kovempi uneksimaan ja asiat, jotka paljon pyörivät mielessäni, miltei poikkeuksetta tulevat uniini. Ei siis ole varmaankaan mikään suuri yllätys, että Lontoon-matkan varaamisen jälkeen olen alkanut uneksimaan tuosta matkasta. Toistaiseksi en ole reissusta nähnyt unta kuin kaksi kertaa, tai ainakaan ei unista ole muistikuvia jäänyt muuta kuin tämän kahden unen verran. Mutta sitten siihen asiaan.


Ensimmäisessä unessani oli vihdoin koittanut päivä, jolloin aloittaisin matkani. Olin suunnattoman innoissani, enkä millään meinannut pysyä nahoissani, kun tuli vihdoin aika aloittaa matka lentokentälle. Unessa olin lähdössä matkalle lapsuudenkodistani ja lentoni lähti Seinäjoen lentokentältä. :D Lähdin matkaan Seinäjoelle sellaisella pienellä minibussilla ja yllättäen bussissa olikin yksi tai kaksi tuttavaani, en muista edes keitä he olivat ja montako heitä oli. Sattumalta hekin kuitenkin olivat lähdössä matkaan samana päivänä, kohde taisi kuitenkin olla eri. Siinä muistan sitten istuneeni ja katsoneeni maisemia, kunnes yhtäkkiä havahdun siihen, että tänäänhän on toukokuun kolmas päivä. Myös unessani matkani oli tarkoitus alkaa 27. toukokuuta, mutta jostain kumman syystä olin pakannut kimpsuni ja kampsuni ja päättänyt lähteä matkaan toukokuun kolmantena päivänä. :D Muistan kuinka minua unessa nolotti ihan hirvittävästi ja olin vain ihan hiljaa ja suunnittelin, kuinka menen kentälle ja lähden seuraavalla bussilla takaisin kotiin odottamaan oikeaa matkapäivää. :D


Toisessa unessa olin jo päässyt Lontooseen saakka. Uni alkoi muistaakseni vasta lentokentältä, kun olin juuri saapunut Lontooseen. Minulla oli joku hirvittävän suunnattoman mahdoton hinku päästä shoppailemaan ensimmäisenä asiana perille päästyäni ja niimpä ryntäsin ensimmäisenä koneesta ulos päästyäni ulos lentokentältä ensimmäiseen riepukauppaan, mihin törmäsin. Siellä sitten aloin katsella ja kierrellä. Huomasin, että lähelläni hiippaili myyjä ja ajattelin, että hän tulee varmaan kysymään kohta minulta jotain ja valmistauduin vastaamaan hänelle englanniksi. Myyjä odotetusti tuli luokseni, mutta alkoikin puhua minulle suomea! En edes muista mitä hän sanoi tai kysyi, mutta olin niin hämmästynyt siitä, että hän puhui suomea, etten saanut oikein sanottua mitään. :D Mietin vain, että miten ihmeessä hän tietää minun olevan suomalainen. 

Nooh, myyjä kaikkoaa luotani sen jälkeen kun olen yrittänyt hymistä hänelle jotain. Saan shoppailuni hoidettua ja ilmeisesti olen jotain riepuja löytänytkin, sillä poistun kaupasta muovipussin kanssa. Sitten tajuankin suureksi järkytyksekseni, että olen lähtenyt lentokentältä niin kovalla kiireellä, että olen jättänyt matkatavarani sinne. :D Palaan takaisin lentokentälle ja pyöriskelen asiakaspalvelutiskien luona hetken, ennen kuin menen esittämään asiani. Yllättäen viereisellä tiskillä on joku tuttu koulusta, joka kamppailee saman ongelman kanssa. Naureskelemme hieman nolona tilanteelle ja henkilökunta auttaa meitä ongelmamme kanssa. Muistan kuinka katsoin häpeillen alaspäin ostoskassiani miettien, että ajatteliko henkilökunta, että noinko kova kiire tytöllä on shoppailemaan, ettei edes matkatavaroita ehdi ottaa mukaansa. :D Samalla huomaan, että matkan varrelta minulle on mukaan tarttunut myös paketillinen ruisleipää. Ilmeisesti viikko ilman ruisleipää tuntui sietämättömältä ajatukselta ja sitä täytyi löytää ensimmäisenä. Siihen uneni sitten päättyikin. Luultavasti sain matkatavarani ja pääsin aloittamaan viikon mittaisen reissuni matkatavaroideni ja ruisleipäpussin kanssa.


Sellaista siis täällä päin. :D Ainakaan ensimmäinen ei mikään enneuni ollut, sillä toukokuun kolmas päivä taputeltiin jo eilen. Enkä kyllä usko olevani niin tonttu, että lähden lentokentältä ilman matkatavaroitani. En muutenkaan usko haluavani ensimmäisenä shoppailemaan monien tuntien matkustamisen jälkeen. Lontoo-unille ei vielä ole saatu jatkoa, mutta toivottavasti niitä tulee vielä lisää. :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti