 |
| Gosh, I hate this picture |
Ennen kuin kerron mitään jo viikon takaisesta pääsykoereissustani, kerron jotain tästä päivästä, joka oli aivan liian jännittävä minun makuuni. Viime kesänä kun pääsin osalliseksi ihanan ampiaisen myrkkypiikistä, kerroin pelkääväni ampiaisia ja mehiläisiä aivan erityisen paljon. Nuo kaksi kiusankappaletta ovat minulle aivan se ja sama asia, eikä tätä enää voi edes kutsua peloksi, vaan jo jonkinasteiseksi fobiaksi. Jo pelkästään tuo ylläoleva kuva saa minun ihoni kananlihalle. Sekoaisin, jos minulle kävisi joskus noin.
Arvanettekin siis tämän päivän koettelemusten liittyvän jollain tapaa tuohon ylläolevaan kuvaan. Menin alakertaan tänään saadakseni jotain ruokaa ja rupesinkin siinä syömään lueskellen samalla kirjaa. Silloin tällöin kuulin surinaa, joka kuului eteisestä. Arvelin siellä olevan ampiaisen, mutten vielä kiinnittänyt siihen enempää huomiota, koska yleensähän sisällä olevat pörriäiset viihtyvät ikkunan läheisyydessä luullessaan pääsevänsä siitä jollain tavalla läpi. Muutaman surinan jälkeen menin kuitenkin katsastamaan tilanteen ja järkytyin melkoisesti, sillä kyseessä ei todellakaan ollut mikään pieni ampiainen, vaan ehkä suurin koskaan näkemäni mehiläinen. Jatkoin kuitenkin ruokailua, mutta epäilykseni alkoivat herätä, kun hetken kuluttua en enää kuullutkaan pörinää (tottahan toki olo on levollisempi silloin kun tiedät koko ajan, missä se pelottava juttu on :D).
Jatkoin syömistä ja kirjan lukemista, kunnes se mörkö lentääkin minua kohti makuuhuoneesta. En todellakaan tiedä missä vaiheessa se oli sinne päässyt minun huomaamattani. Tässä vaiheessa minä juoksen olohuoneeseen ja laitan oven perässäni kiinni. Piiloiluni jatkuu hetkeä myöhemmin sinne eteiseen, mistä herhiläinen lähti liikkeelle. Isältä loppui kahdelta työt joten oletin hänen tulevan hyvin pian kotiin (kello oli tässä vaiheessa ehkä puoli kolme tai vähän vajaa). Isä oli kuitenkin yrittänyt soittaa minulle ilmoittaakseen, että hänellä on menoa. Niinpä minä odotin eteisessä/vessassa hieman yli puoli tuntia, että isä tulisi kotiin ja tappaisi sen ötökän. Ai miten niin pelkään herhiläisiä?
En sitten jaksanut oikolukea tätä tekstiä laisinkaan, joten antakaa virheet anteeksi.
Jatkoin syömistä ja kirjan lukemista, kunnes se mörkö lentääkin minua kohti makuuhuoneesta. En todellakaan tiedä missä vaiheessa se oli sinne päässyt minun huomaamattani. Tässä vaiheessa minä juoksen olohuoneeseen ja laitan oven perässäni kiinni. Piiloiluni jatkuu hetkeä myöhemmin sinne eteiseen, mistä herhiläinen lähti liikkeelle. Isältä loppui kahdelta työt joten oletin hänen tulevan hyvin pian kotiin (kello oli tässä vaiheessa ehkä puoli kolme tai vähän vajaa). Isä oli kuitenkin yrittänyt soittaa minulle ilmoittaakseen, että hänellä on menoa. Niinpä minä odotin eteisessä/vessassa hieman yli puoli tuntia, että isä tulisi kotiin ja tappaisi sen ötökän. Ai miten niin pelkään herhiläisiä?
En sitten jaksanut oikolukea tätä tekstiä laisinkaan, joten antakaa virheet anteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti