19. maaliskuuta 2011

Mietteitä viime viikolta

Tumblr_lg0d15i2pa1qa1xqko1_400_large
Lukukolo ♥

Etsin kuvia we♥it -sivuilta tagilla reading ja törmäsin tähän. Olisin ehkä maailman onnellisin ihminen, jos minulla olisi kodissani joskus tuollainen paikka. Pakahdun jo ajatuksestakin, että voisin joskus erittäin kauniina keväisenä päivänä nojata tuohon tyynykasaan leppoisimmat vaatteeni päällä, lukea jotain erityistä lempparikirjaani, katsella välillä ikkunasta ulos kauniille pihamaalle ja juoda vaikkapa kaakaota samalla. Hymy nousee huulille ajatuksestakin. Haluan ehdottomasti tuollaisen paikan joskus! Kukahan sen minulle rakentaisi?

1299916083344666_large
letters falling

Viikon aikana tapahtunutta:

 Viikkoni on sisältänyt paljon yo-kirjoituksia. Maanantaina äidinkielen essee, keskiviikkona biologia ja perjantaina englanti. Ensi viikolla jatketaan vielä matematiikalla. 
 Englannin koe oli kuitenkin viimeinen pakollinen aineeni, joten epävirallisesti olen nyt ylioppilas. Mikä hieno fiiilis. :)
 Minun tekisi mieli nukkua keskiviikkona pommiin, koska en laisinkaan halua matematiikan kirjoituksiin. :D Hyvä jos edes pääsen läpi koko kokeesta... :/ Toisaalta, who cares?
 Olen tehnyt pohdintoja ja tullut siihen tulokseen, että taidan olla tulossa vanhaksi. Torstaina heräsin erittäin virkeänä kahdeksalta, vaikka kello herätti vasta yhdeksältä. En saanut enää unta. Tänään minulla on lukemisesta vapaa päiväni, mutta heräsin siitä huolimatta puoli yhdeksältä. Jopa äitipuoleni kysyi, että olenko lähdössä jonnekin, kun olen näin aikaisin hereillä. Kohtalotovereita?
Vanhuuden merkkihän on myös se, kun alkaa miettimään ajan kulumista. Olen siis ehdottomasti tulossa vanhaksi. Niin se aika vain rientää. Ajan kulun huomaa varsinkin pienistä vauvoista, kun ne kasvavat niin nopeasti, ettei todellakaan ehdi perässä pysyä. Alan jo huolestua.
 Minua huolettaa työtilanteeni. Luotin siihen, että saan tehdä kirjoitusten lopusta aina siihen saakka töitä kunnes muutan teille tietymättömille. Ajatuksena oli selvitä säästöilläni ensi kesään asti. Nyt en edes tiedä saanko töitä..? Toivottavasti sukulaiset lahjovat minua kovasti yo-juhlissani. Rahallisesti mieluiten.
 Luulin kuolevani tuon Galenoksen kanssa, koska lääketieteellisen pääsykokeet ovat olevinaan niin pian. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että jos luen päivittäin (sitä lauantaita lukuunottamatta), niin ei minun tarvitse lukea kuin kymmenisen sivua päivässä ja ehdin lukemaan kirjan kannesta kanteen. Useampaan lukukertaan en taida tällä kertaa pystyä. :D Toisaalta tuo lukeminen ei edes tunnu ylitsepääsemättömältä, kun sitä on nyt harrastanut jo kolme viikkoa. Kirjaa vain toisensa perään. :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti