Minulla on yksi sisko. Siskopuoli oikeastaan. Hän on 11-vuotias ja ikuisesti pieni minulle. Asumme pikkusiskoni kanssa eri osoitteissa, emmekä näe hirvittävän usein, mutta hän on minulle äärettömän rakas. Tai sanotaanko, että ehkä juuri siitä syystä hän on minulle rakas, koska hän ei ehdi ärsyttämään minua kun me näemme. ;) Tiedä häntä. On kuitenkin ollut järkyttävää huomata kuinka nopeaa sitä täytyy itse vanheta, kun yhtäkkiä pikkusisko ei olekaan enää niin pieni. Minä olisin vielä melkein suurinpiirtein kirjoittanut kirjeitä hänelle tikkukirjaimilla, jotta hän varmasti osaisi lukea ne. :D Sisko fanittaa Anna Abreuta ja High school musicalia ja hän on enää vain vajaa pään mitan minua lyhyempi. Voiko olla mitään järisyttävämpää kuin tajuta, että oma sisko ei olekaa enää se pieni nyytti, jona olet häntä pitänyt viimeiset viisi vuotta. Siskohan on jo pian murkkuiässä! Vai mikä varhaisteini-ikä liekään (Onkos murkkuikä lapsena vai teininä? Kaikkea ei ilmeisesti voi muistaa, vaikka olenkin kohta viisauteni huipulla).
Mutta. Sisko, olet rakas! ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti