30. marraskuuta 2010

Day 02 – Your first love

Tumblr_m0fwmmvzj11qlhntfo1_500_large_large

 Tämä kuuluu juuri siihen henkilökohtaisten asioiden kategoriaan. Itse asiassa tämä on lajissaan äärimmäisen henkilökohtainen, enkä välttämättä halua avautua täällä menneestä, enkä tulevasta rakkauselämästäni. En koe sitä jakamisen arvoiseksi asiaksi. Tai kyllä jakamisen arvoiseksi, mutta en sellaiseksi asiaksi, joka kuuluu blogiini. On kauheaa lukea juorulehdistä, kuinka lehdistö revittelee julkkisten seurustelusuhteilla, kihloilla ja eroilla. Eikö meillä kaikilla ole oikeus yksityisyyteen?

Muutama sananen kuitenkin. Olin ensimmäisen "rakkauteni" aikaan muistaakseni kolmetoistakesäinen. Näin jälkeenpäin ajateltuna olin vielä erittäin lapsi, eikä minulla ollut minkäänlaista käsitystä rakkaudesta. Itse näen asian niin, että on hyvä ensin oppia tuntemaan itsensä ja pärjäämään itsensä kanssa, ennen kuin rupeaa riiaamaan kenenkään toisen kanssa. Jokainen tietenkin tyylillään, mutta tämä on minun kantani. Olen vasta viimeaikoina alkanut mielestäni olemaan tarpeeksi kypsä itseni kanssa. Nyt jo kenties pystyisin huomioimaan myös toisen ihmisen tunteet ja tarpeet.

Nyt kun ikää alkaa olemaan jo, kaipuu jonkun toisen läheisyydestä lisääntyy. Kuvittelen mielessäni tilanteita, joissa katselisin rakkani kanssa elokuvaa käpertyneenä sohvan nurkkaan, viettäisin hänen kanssaan aikaa ja tutustuisin häneen. Minä haluan poikaystävän, joka on minulle kuin paras ystävä. Hän on se joka tuntee minut jopa paremmin kuin minä itse.

 Ensimmäinen seurustelusuhteeni oli varmasti tulevaisuuteni kannalta merkityksekäs. Sydänsurut sen päättymisen jälkeen osoittivat, että tunteillaan ei kannata leikkiä ja seuraavalla kerralla haluan olla erittäin varma siitä, että tämä vie hautaan saakka. Olenkin tyytyväinen siitä, että olen pitänyt itseni sinkkuna, koska minulle oikeaa ihmistä ei vielä ole tullut vastaan. Tiedän, että se joku odottaa minua ja Jumala johdattaa hänet tielleni kun aika on oikea. :) Hyvää kannattaa odottaa ja siihen saakka minä tyydyn sinkkuuteen!

Ps. Olen yrittänyt etsiä puhelimeni muistikorttiin adapteria, jotta saisin siirrettyä kännykästäni muutamia kuvia koneelle. Adapteri ei kuitenkaan ole vielä hypännyt näkösälleni, joten kuvia ei siis vielä näy. :D

29. marraskuuta 2010

Day 01 - Introduce yourself


Kuten jo ensimmäisessä postauksessa kerroinkin, olen Jenna, 18-vuotias abiturientti. Elän kenties tämähetkisen elämäni jännittävintä aikaa, sillä haku korkeakouluhin alkaa vajaa kahden kuukauden kuluttua, koulu loppuu helmikuussa, kirjoitukset alkavat samoihin aikoihin ja ylioppilaslakki olisi tarkoitus asettaa päähän 4. kesäkuuta 2011. Olen erittäin innoissani, mutta samaan aikaan hieman peloissani.

Mitä sitten aion tehdä lukion jälkeen? Haen opiskelemaan ammattikorkeaan englanninkieliseen koulutukseen ainakin sairaanhoitoa ja luultavasti myös restonomiaa. Suomeksi haen opiskelemaan kätilöksi ja yliopistoon lääketiedettä. Kunnianhimoiset suunnitelmat, mutta huipulta on helpompi tulla alemmas kuin alhaalta nousta huipulle. :D

Kuten olen jo aikaisemminkin kertonut, harrastan musiikkia. Laulaminen on erittäin tärkeä osa elämääni ja pianonsoitto ainakin melkein yhtä tärkeää laulamisen rinnalla. Lukeminen on minulle terapiaa siinä missä musiikkikin ja rakastan sitä, kun voi illalla rauhoittua sänkyyn ja ottaa käteensä jonkun hyvän kirjan. Ahdistun siitä, kun kaiken koulutyön jälkeen joutuu vielä lukemaan illallakin jotain kirjaa koulua varten. Pidän myös ulkoilusta ja seuraavaksi aionkin suunnata ulos tuonne kirpeään pakkasilmaan!

28. marraskuuta 2010

30 Days

Day 01 – Introduce yourself
Day 02 – Your first love
Day 03 – Your parents
Day 04 – What you ate today
Day 05 – Your definition of love
Day 06 – Your day
Day 07 – Your best friend
Day 08 – A moment
Day 09 – Your beliefs
Day 10 – What you wore today
Day 11 – Your siblings
Day 12 – What’s in your bag
Day 13 – This week
Day 14 – What you wore today
Day 15 – Your dreams
Day 16 – Your first kiss
Day 17 – Your favorite memory
Day 18 – Your favorite birthday
Day 19 – Something you regret
Day 20 – This month
Day 21 – Another moment
Day 22 – Something that upsets you
Day 23 – Something that makes you feel better
Day 24 – Something that makes you cry
Day 25 – A first
Day 26 – Your fears
Day 27 – Your favorite place
Day 28 – Something that you miss
Day 29 – Your aspirations
Day 30 – One last moment

Tämän haasteen nappasin Saran blogista. Seuraavan kolmenkymmenen päivän ajan saatte siis tutustua minuun ja minun elämääni vielä hieman enemmän. Katsotaan paljonko tohdin paljastaa, osa kysymyksistä on nimittäin melko henkilökohtaisia.

26. marraskuuta 2010

Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis

389660_382781911784171_53664723_n_large

Minulla alkaa uskonnon koe tuossa vajaan tunnin kuluttua. Minä voisin olla koneella kahdesta syystä: joko olen lukenut jo niin paljon, että koen olevani kokeeseen valmistautunut tai en ole koskenutkaan kirjaan ja olen jo luopunut toivosta selvitä kokeesta edes välttävällä arvosanalla. Ei ole varmastikaan kovin vaikea arvata, kumpaan suuntaan kallistutaan. Tehdäänpä tästä oikein havainnollistava esimerkki.

Jenna: Päättää aloittaa kokeeseen lukemisen kaksi päivää ennen koetta. Onhan se aikaisemmin kuin mitä hän on koskaan lukenut kokeeseen. Koulun jälkeen Jenna kuitenkin menee koneelle ja jää sinne hieman pidemäksi aikaa kuin alunperin ajatteli. "Hei! Minullahan on huomenna kolme vapaatuntia", Jenna ajattelee ja siirtää lukemisen seuraavalle päivälle.

Seuraavana päivänä, siis koetta edeltävänä päivänä, Jenna on koulussa ja pian on vapaatuntien aika. Hän menee "pikaisesti" käymään tuttujensa luona ja aikoo kyllä pian lukea uskontoa. Jenna ajautuu jopa tilanteeseen, jossa uskonnonkirjat ovat hänen sylissään odottamassa ja ehkä hän jopa avaa niitä hieman lukeakseen muutaman rivin. Sitten hän alkaakin katsomaan televisiota ystävänsä kanssa ja siirtää lukemisen iltaan.

Nyt on koepäivän aamu ja Jenna istuu koulupöytänsä ääressä "lukemassa" kokeeseen. Opettaja on antanut viisi esseekysymystä, joista yksi tulee kokeeseen. Mikäs oli se todennäköisyys, jolla juuri se kysymys valitaan, johon minä olen edes hieman antanut ajatuksiani? Suurempi todennäköisyys on se, että en tiedä aiheesta yhtään mitään. 

Unelma-Jenna: On ottanut kirjan käteen jo kolme päivää ennen koetta. Lukee hieman joka päivä, tekee alustuksen jokaisesta esseekysymyksestä. Eihän se edes ole iso työ jos sen jakaa useammalle päivälle. Edellisenä iltana hän enää vain lukee muistiinpanonsa ja on tyytyväinen saavutukseensa. Unelma-Jenna menee aikaisin nukkumaan ja nukkuu pitkään. Hän saa kokeesta helposti kiitettävän, koska on tehnyt hyvän pohjatyön ennen koetta.

Kumpi Jenna oli fiksumpi?

MIKSI asioita ei voi aloittaa ajoissa?
MIKSI elämä pitää tehdä itselleen niin hirvittävän vaikeaksi?
MIKSI pitää olla tyhmä?
MITÄ tästä opimme?

Vastaus viimeiseen kysymykseen: Emme mitään. Älkää ottako mallia minusta. Peukut pystyyn, että opettaja kysyy juuri sen esseen, jonka olen opiskellut. Toiveajattelua.

22. marraskuuta 2010

Pelipurkkien vallankumous

Kylläpäs olikin vaikea herätä tänä aamuna. Onneksi paluu arkeen oli pehmeä, sillä minulla loppui koulu jo kymmeneltä. Tämän jälkeen kävin isän kanssa kaupassa ja lähdettiin käymään vielä Alajärvelläkin. Onneksi lähdin mukaan, sillä löysin matkalla jotain itselleni ja jotain ystävälleni, joka siirtyi myös tänään täysi-ikäisten joukkoon. Päätin postata tähän väliin ja aloittaa sitten siivoamaan huonettani, joka näyttää räjähtäneen sen jälkeen, kun olen tullut Turusta kotiin. 


Näiden peltipurkkien tarina on melko mielenkiintoinen. Tai mielenkiintoinen ja mielenkiintoinen. Vilkaisin kotona Tokmannin lehteä ja ajattelin, että ostaisin ystävälleni ja itselleni yhdet Pikku Myy -peltipurkit. Menin sitten kaupassa katsomaan purkkeja ja huomasin, että kymmenellä eurolla saa kolmen purkin paketin. Ajattelin, että annan näistä yhden ystävälleni ja pidän kaksi itselläni. Menin siitä kassalle ja kassaneiti löi hinnaksi neljä euroa ja minä katsoin, että mites se nyt näin. Sanoin naiselle, että näiden purkkien hinta oli kyllä kymmenen euroa, tai niin ainakin hyllyn reunassa luki. Hän sanoi, että ei kyllä nämä ovat neljä euroa. Voi kyllä minulle kelpaa! 

Menin sitten odottamaan isääni, mutta ajattelin, että näitä purkkeja täytyy kyllä hakea lisää, jos ne kerran todellakin ovat näin halpoja. Yksi setti minulle, yksi ystävälleni. Menin toisen purkkikokoelman kanssa kassalle ja sanoin, että pitihän näitä sitten napata mukaan useampi, kun kerran näin halpoja olivat. Siinä vaiheessa kassaneiti kyllä alkoi epäillä, että jotain täytyi olla vialla. Sanoi selvittävänsä asian, mutta antoi minulle toisenkin setin neljän euron pilkkahintaan. Jos minä tässä 12 euroa säästin, niin olen iloinen.  Ja nämä ovat ihania! <3 Rakastan peltipurkkeja. Vaikka väri olisi tosin voinut olla ehkä vähän herkullisempi. 

Abi 2011

Ja vihdoin! Tänään saimme abipaitamme! Harmikseni kyllä kouluni loppui samantien kun olin paitani saanut, joten en voinut jäädä esittelemään sitä muiden luokkalaisieni kanssa. :D Mutta huomenna sitten taas. Pidän tuosta kuvasta aivan valtavasti ja olen happyhappy, että pääsimme yhteisymmärrykseen paidan kuvituksesta ilman, että selässämme lukee "push ABIt" tai jotain muuta yhtä typerää.

Nyt aion seuraavan parin tunnin ajaksi kanavoida energiani huoneeni siivoamiseen (viime kerran jälkeen unohdin/laiskuuksissani jätin vesisangon huoneeni ulkopuolelle ja nyt vesi on jäätynyt sinne, joten voitte kuvitella kuinka kylmä tuossa vintin portaissa on) ja sen jälkeen biologian kokeeseen lukemiseen ja läksyihin. Aiheena biotekniikka ja asia ihan tajuttoman monimutkaista, vaikka koealue onkin vain 30 sivun mittainen. 

21. marraskuuta 2010

Viikonlopun tapahtumat pähkinänkuoressa

Ensinnäkin niistä viime postauksessa mainitsemistani yo-kirjoituksista. Saatiin tosiaan ne tulokset perjantaina, eivätkä ne nyt aivan mennyt niin kuin olin suunnitellut. Tiesin, että terveystiedon arvosanani saattaisi tulla M:nä takaisin ja niinhän se tekikin. Omat pisteeni olivat muistaakseni lopulta 23 pistettä. Ruotsin M:stä olin taas jo etukäteen hyvin varma, enkä todellakaan olettanut, että arvosanani tipahtaisi. Mutta M:n raja olikin noussut yhtäkkiä 195 pisteestä 212 pisteeseen, joten eihän sitä M:ää sitten niillä minun 199 pisteelläni sitten napsahtanutkaan. Terveystieto harmittaa silti enemmän, koska aine on kuitenkin niin helppo. Saa nähdä uusinko vai annanko vain olla.

Tuletko kanssani teelle?

Nuo uutiset lannistivat hetkeksi, mutta festariviikonloppua ei ihan helpolla pysty pilaamaan. Lähdettiinkin siitä pian ajamaan kohti Turkua ja arvosanat unohtuivat melko nopeasti. Varsinkin kun isä soitti matkalla ja sanoi, että minut oli valittu vuoden 2010 nuoreksi toimijaksi. Mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. :D Hotellille saapuessamme näky oli seuraava: meillä oli vedenkeitin ja teetarpeet! Tosin emme kyllä käyttäneet tätä yleellisyyttä laisinkaan, mutta se hymyilytti. :) Varsinkin kun asukkeja huoneessa oli kolme ja lusikoita vain kaksi. Ketä pitäisi syrjiä?

Pientä kuvaoksennusta seuraavaksi. Nämä kuvat ovat kaikki nähtävillä Maata Näkyvissä festareiden kuvapankista, eivätkä nämä siis ole minun kuvaamiani. Minulla ei itselläni juuri ollut kuvia festareilta, koska kamerallani ei saa kovin laadukkaita kuvia tuollaisessa valaistuksessa ja unohdin kamerani olemassaolon melko totaalisesti.

Juha Tapio
Juha Tapio <3 Ostin miekkosen kokelmalevyn festareilta.

HB
HB:n solisti Johanna.

HB

Carlos Martinez-4
Carloz Martinez

Newsboys
Newsboys oli aivan mahtava!

Newsboys

Kävimme ystäväni N:n kanssa myös viikonlopun aikana toistamiseen koettamassa onneamme jokavuotisessa Gospelstara -kilpailussa. Ystäväni oli aivan karvan päässä voitosta, mutta lopulta kuitenkin toinen lupaava laulajanalku nappasi palkinnon, mahdollisuuden vetää voittokappaleensa turkuhallin lavalla sunnuntaina.

Olimme alunperin varanneet itsellemme hotellihuoneen vain yhdeksi yöksi, mutta lauantaiaamuna osa porukastamme päättikin jäädä vielä toiseksi yöksi. Mekin yritimme vielä saada itsellemme huoneen eilen illalla, mutta kaikki lähialueen hotellit oli buukattu, joten kotimatka koitti Newsboysin keikan jälkeen. Lähdettiin siis siinä yhdentoista pintaan ajelemaan kotia kohti ja vähän jälkeen puoli neljän olen heittänyt tavarani huoneeni lattialle ja heittänyt vaaka-asentoon sängylleni. Tämä päivä onkin mennyt erimittaisia päiväunia nukkuessa, aamuherätystä odotellessa.

Viikonloppu oli ihan mahtava, toivottavasti saitte näistä kuvista edes irti hieman tunnelmasta, joka turkuhallissa vallitsi. :)

Ps. Huomenna saamme vihdoin ja viimein abi -hupparimme!
Pps. Vilkaiskaapa tämä video ja kertokaa kuinka monelle tirahti kyynel poskelle. Minun poskelleni niitä eksyi useampikin.

18. marraskuuta 2010

Maata näkyvissä 2010


Olen aivan kokonaan unohtanut hehkuttaa huomenna alkavaa festariviikonloppua! En ymmärrä kuinka näin on päässyt käymään. Joka tapauksessa, huomenna startaamme kaveriporukalla täältä Vimpelin metsiköistä väljemmille vesille kohti Turkua ja yhtä vuoden ehdottomista kohokohdista. Olemme mukavuudenhaluisina päätyneet hotellimajoitukseen, vaikka kyllähän se kalliimmaksi tulee kuin yhteiskyyti lattiamajoituksineen ja maukkaine festariruokineen. No, kerran sitä vuodessa maksaa vähän enemmän siitä, että saa nukkua hyvin hotellissa, syödä herkullisen hotelliaamiaisen ja kenties käydä myös saunassa, kun samaan aikaan monet muut nukkuvat koulujen lattialla, jonottavat pääsyä suihkuun ja syövät laitosruokaa. Kärjistettyä? Ehkä. :D


Tunnollisena opiskelijana menen kuitenkin käväisemään huomenna koulussa ensimmäisellä tunnilla ennen kuin lähdemme. Todellisuudessa menen kouluun sen takia ettei minun tarvitsisi jännittää itseäni kipeäksi kotona ja on muutenkin helpompi, jos olen valmiiksi ihmisten ilmoilla, eikä minua tarvitse hakea täältä sosialisaation ulottumattomista.

Mitä viikonlopulta on siis odotettavissa? Tietenkin mahtavia bändejä (mm. HB, Juha Tapio, Kaemo, Lumina Polaris ja lauantain pääesiintyjä Newsboys), ystäviä, yhdessäoloa, hassuttelua, valvomista (fiksu päätös lähteä ajamaan takaisin kotiin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä tuon pääkonsertin päättymisen jälkeen), autossa istumista, syömistä ja kaikkea mahdollista mitä nyt voi odottaa viikonlopulta, joka vietetään ehkä maailman parhaassa seurassa. Odotan innolla! <3

Tämä siis tosiaan tarkoittaa sitä, että minusta ei kuulu mitään huomenna eikä lauantaina. :) Meinasin ensin, että otan läppärin mukaan, mutta tajusin että se ei ehkä ole maailman paras ajatus. Ensinnäkään minulla ei ole aikaa istua koneella ja toisekseen se joutuisi olemaan koko lauantaipäivän kylmässä autossa, enkä ole niin varma, että se pitäisi siitä. Jos jännitys valtaa vatsani enkä saa nukuttua, niin saatan hyvinkin ajastaa muutaman postauksen poissaoloajalleni. Adios kuitenkin siihen saakka!

17. marraskuuta 2010

All this time how you could you not know?


Nukuin viime yön ihan suunnattoman huonosti. Kenties se johtui siitä, että kouluni alkoi eilen vasta puoli kahdelta, joten nukuin harvinaisen pitkään. Nukuin myös päiväunet. Kuitenkin. Normaalisti nukahdaan viimeistään yhdentoista aikaan, mutta eilen katsoin vielä Smallvillen, joka loppuu vasta kahdeltatoista ja olin vielä senkin jälkeen hereillä hyvän tovin. Voitte siis varmaankin kuvitella kuinka väsynyt olin herätessäni tänä aamuna. Yöunet ovat minulle henki ja elämä, joten aamu ei alkanut aivan haluamallani tavalla.


Olemme luokkamme kanssa odotelleet abi-paitojamme kuin kuuta nousevaa jo useiden viikkojen ajan. Ensin odottelimme koekappaleita, sitten suunnittelimme kuvan paitaan (tai E muokkasi jo olemassaolevaa kuvaa), teimme tilauksen, lähetimme sen, maksoimme paidat ja viime viikon maanantaina E oli saanut sähköpostin, jossa lähetys luvattiin laittaa eteenpäin tiistaina. Siitähän on nyt viikko ja yksi päivä ja tänään otimme yhteyttä uudelleen kyseiseen firmaan. Pakettimme kuulemma on edelleenkin lähettäjällä, tuumasi puhelimessa meitä palveleva mies. Ja mitähän ihmettä se tekee siellä, kun paitojen olisi pitänyt olla täällä jo viime viikolla? Huomenna lähetämme, nämä lupasivat. Alkaa pikkuhiljaa ottamaan nuppiin tämä homma. Että pienenä vinkkinä: festimelta ei kannata tilata mitään, mitä ei ole valmis odottamaan puolta vuotta.


Tänään olen mennyt suoraan koulusta P:n luokse. Leikimme perheen pienen karvapallon (koiran) kanssa, pelasimme biljardia ja da vinci koodi-peliä, söimme, juttelimme ja niin edelleen. Neljän jälkeen suuntasimme E:n (eri E kuin aikaisemmin :D) luokse kakkukahveille, sillä ystävämme oli eilen täyttänyt myös kiitettävät 18 vuotta. Syötyä tuli useamman päivän edestä ja ensimmäistä kertaa minä saatoin sanoa pitäväni voileipäkakusta ja pyysin sitä jopa lisää. Tämä on iso askel minulle, pieni yhteiskunnalle. :D Hieman lisää juttelua, naureskelua ja yhdessäoloa, ennen kuin P lähti viulutunnille ja minä läksin E:n kanssa lenkkeilemään. Isä tuli matkalla vastaan ja kävelin hänen kanssaan kotiin. Nyt olen tässä ja siinä se päivä oikeastaan kokonaisuudessaan olikin.


Mistähän ihmeen syystä vanhassa blogissani on tänään käynyt yli kaksi kertaa enemmän ihmisiä kuin normaalisti? Tulkaa tänne hei, ei siellä ole enää mitään nähtävää! Tuntuu kummalta katsella, kun tämän blogin puollela blogitekstejä on vasta kaksi kun vanhan blogin puolella päästiin jo melkein kolmannelle sadalle. Mutta sitähän se puhtaalta pöydältä aloittaminen on. Kaiken nollaamista.

Ps. Olen jo useammassa blogissa, useampaan kertaan kysellyt, että kuinka youtuben videoita on mahdollista saada tänne. En ole koskaan muistanut palata kärkkymään vastausta, joten olisikohan täällä mahdollisesti ketään, joka osaisi vastata tähän kysymykseen? :D

Pps. Kuvat ovat upeita katto-otoksia toukokuiselta Viron matkaltani vuodelta 2009.

16. marraskuuta 2010

Here we go again!


Hei kaikille! Olen Jenna, 18-vuotias abiturientti Vimpelistä (hups, siinä tuli jo paljastus). Harrastan laulamista, pianon soittoa, lukemista ja lenkkeilyä. Vietän paljon aikaa ystävieni kanssa ja viikonloppuisin minut löytää todennäköisimmin nuortenilloista eri osoitteista. Perjantai-ilta kotona kuulostaa melko hirvittävältä, sillä totuus on, että viimeisen kahden vuoden aikana olen ollut kotona tuona ajankohtana vain pakottavasta syystä (joka on vähintään 40 asteen kuume hinkuyskällä varustettuna). 

Tämä ei ole ensimmäinen blogini, kuten osa teistä jo tietääkin. Vanhan blogini osoitteen saattaa nappaista tuosta sivupalkista jossain vaiheessa kun sen sinne saan asennettua. Miksi sitten päätin aloittaa uuden blogin? Kaipasin päästä eroon vanhoista sepustuksistani ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Nyt voin vain nauraa ensimmäisille postauksilleni, jossa yritän kovasti esittää muotibloggaajaa vain siitä syystä, koska ne olivat tuona hetkenä ainoita blogeja joita luin. Onneksi hyvin pian tajusin, että minusta ei sellaista tule. Miksi kirjoittaa jostain mitä kohtaan ei tunne minkäänlaista intohimoa?

Tämä blogi käsittelee elämääni, se on lifestyle-tyyppinen blogi, kenties jopa nettipäiväkirja. Aiheina arkipäiväiset asiat, tällä hetkellä suurinta osaa esittää opiskeluni (mistä muustakaan ensi kevään abiturientti voisi kirjoittaa?), mutta kirjoitan myös mielenkiinnonkohteistani ja asioista, jotka ovat lähellä sydäntäni.

Tervetuloa, toivottavasti viihdyt! :)